ravintolat

Kolme ravintolavinkkiä Lontooseen

Vuosi vaihtui uuteen tällä kertaa kaveriporukalla Lontoossa. Siltä reissulta jää haaviin pari ravintolavinkkiä, joista itseni on kiittäminen Lontoo-asiantuntijaystäviäni L&V:tä.

1. Shoreditch Pizza East

Uudenvuoden juhlien jälkeen teki mieli hyvää pizzaa. Sitä saimme Shoreditchin Pizza Eastista. Paikalla oli trendikkäitä hipstereitä pullollaan, joten venailimme sivubaarissa pöytää kahdeksalle puolisen tuntia. Lontoossa kannattaa muutenkin varautua siihen, että ilman pöytävarausta suosituissa ravintoloissa joutuu vähän jonottamaan.

Pizza East löytyy entisestä teevarastosta Shoreditch High Streetin ja Bethnal Green Roadin kulmasta.

Pizza East löytyy entisestä teevarastosta Shoreditch High Streetin ja Bethnal Green Roadin kulmasta.

Chilinen alkudrinkki.

Chilinen alkudrinkki.

Baarin puolella voi odotella pöydän vapautumista.

Baarin puolella voi odotella pöydän vapautumista.

Buffalomozzarella-margarita oli mainio.

Mainio buffalomozzarella-margarita, 8 puntaa.

Saksanpähkinä-gorgonzola-pizza osoittautui vähän tunkkaiseksi.

Saksanpähkinä ja gorgonzola pizzan täytteenä oli vähän too much.

Alkupalaksi drinkkejä, oliiveja ja manteleita.

Alkupalaksi drinkkejä, oliiveja ja manteleita.

Pizza East

Ex-teevaraston tunnelmaa.

2. Vietnamilainen Pho

163-165 Wardour St, London, W1F 8WN

Lontoossa suuren suosion saavuttaneet vietnamilaiset nuudelikeitot ovat kasvattaneet Phon kymmenessä vuodessa lontoolaispariskunnan pikkuravintolasta ketjuksi. Me kävimme Sohon Phossa, ja ruoka oli edelleen maineensa veroista.

Keiton kanssa tarjoillaan tuoreita yrttejä ja chiliä, joilla liemen saa tuunata mieleisekseen.

Keiton kanssa tarjoillaan tuoreita yrttejä ja chiliä, joilla liemen saa tuunata mieleisekseen.

Alkupalaksi pari vietnamilaista kesäkäärylettä maapähkinäkastikkeella. Herkkua, jota on vaikea saada Suomesta, paitsi itse tekemällä.

Alkuun pari vietnamilaista kesäkäärylettä maapähkinäkastikkeella. Herkkua, jota on vaikea saada Suomesta, paitsi itse tekemällä.

Pho

Pho-keittoa katkaravuilla. Keiton juju on maukas liemi, lihaliemi oli maistamistani maukkain.

Pho-keittoa katkaravuilla. Keiton juju on maukas liemi, lihaliemi oli maistamistani maukkain.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

3. Princess of Shoreditch

76-78 Paul Street, London EC2A 4NE

Uudenvuoden illallispaikkamme oli mitä mainioin, mutta illasta hämärästi valaistussa ravintolassa jäi todisteeksi vain yksi julkaisukelpoinen kännykkäkuva. Nimensä mukaisesti Shoreditchin alueella sijaitseva Princess of Shoreditch on rento gastropubi, josta saa mietittyä ruokaa kohtuuhintaan. Fine dining -twistillä, ilman jäykistelyä.

Pre-alkupaloja shampanjan kanssa, leipää ja levitteitä: Sourdough with homemade butter, whipped lard, liver parfait.

Pre-alkupaloja shampanjan kanssa, leipää ja levitteitä: Sourdough with homemade butter, whipped lard, liver parfait.

50 punnan uudenvuoden menuun (sis. lasi shampanjaa) parhaiksi paloiksi osoittautuivat kaikki liharuuat – miten lie arkena? Petyin valitsemaani rapualkuruokaan, butter poached lobster, mussel & onion frittata, jossa rapu oli sivuroolissa haudattuna isoon munakkaaseen. Kalapääruokani oli herkullinen, wild Cornish seabass, clams, shellfish broth, purslane, paitsi, että se tuotiin minulle ja toiselle seurueemme jäsenelle ensin liian raakana. Saimme asiallisesti tilalle uudet annokset, kun huomautimme keittiötä virheestä. Pientä horjuntaa siis, mutta kokonaisuutena rafla ja ruoka olivat niin kivoja, että menisin paikkaan toistekin.

4. Bonusvinkit

Lontoossa saa mahansa täyteen hyvää ruokaa myös ruokakojuista ja ruokamarkkinoilta. Yksi parhaista paikaista on lauantaisin Borough’n markkinoilla London Bridgen vieressä. Mitä tuotteita ja annoksia – oh joy.

Pientuottajien oliiviöljyä Borough marketilla.

Pientuottajien oliiviöljyä Borough marketilla.

Samalla voin suositella myös Tune Hotelia, jossa yövyimme. Soveltuu erityisesti lyhyisiin kaupunkilomiin ilman suurta matkalaukkua. Huoneet ovat todella pikkuruiset, sänky+kylppäri+pari neliötä, mutta hinnatkin kohtuulliset, noin 50-60 puntaa/yö ajankohdasta riippuen. Sijanti on täydellinen aivan Lontoon ytimessä, Liverpool Streetin ison metroaseman, tyylikkään Shoreditchin alueen ja Old Spitalfields Marketin läheisyydessä. Miinuspuolena myöhäinen check-in vasta klo 15 ja aikainen check-out klo 10. Pidempään saa koisia vain lisämaksusta.

Anne

Marsu ja muita perulaisia ruokia

Jos kauhistelet perulaisten marsunsyöntiä, he yleensä muistuttavat, että marsuja syötiin Andeilla jo ainakin 3500 vuotta sitten. Siis kauan ennen kuin niistä tuli länsimaissa lemmikkejä. Esillepano on groteski, mutta liha vähärasvaista ja hyvää. Kuva vuodelta 2011, edelliseltä Perun-matkaltani.

Jos kauhistelet perulaisten marsunsyöntiä, he yleensä muistuttavat, että marsuja syötiin Andeilla jo ainakin 3500 vuotta sitten. Siis kauan ennen kuin niistä tuli länsimaissa lemmikkejä. Esillepano on groteski, mutta liha vähärasvaista ja hyvää.

Blogihiljaisuus on ohi! Kirjoitan vaihteeksi jotain ihan muuta kuin kirja-asiaa, koska tässä välissä on tapahtunut kaikkea muuta kuin kirja-asioita. Käytiin Perussa, ja vaikka tämä ei ole matkablogi eikä tästä sellaista tule, tekee mieli kirjoittaa perulaisesta ruuasta. Asuin nuorempana vuoden verran Perussa ja kävin siellä nyt kuudetta kertaa, joten olen jo pitkään ihastellut tuon Andien runsaudensarven kulinariaa.

Perulaisen keittiön rikkaus perustuu sen monipuolisuuteen. Maa jakautuu karkeasti kolmeen alueeseen: rannikkoon, vuoristoon ja viidakkoon. Niistä löytyy lähes kaikenlaista ilmastoa ja kasvuolosuhdetta, joten syötäväksi kelpaavien asioiden määrä on eurooppalaisittain käsittämätön. En kuudenkaan matkan jälkeen tunnista kaikkia perulaisia hedelmiä. Yksi vinkeä suosikkini on pacay (engl. ”jäätelöpapu”), jonka sisältä löytyy valkoisia, vähän puuvillalta näyttäviä nukkapalleroita. Valkoinen nukka imeskellään ja sen sisältä löytyvä ruskea siemen sylkäistään pois.

Pacay-hedelmät ovat vihreitä pötköjä, kuin jättisuuria herneenpalkoja.

Pacay-hedelmät ovat vihreitä pötköjä, kuin jättisuuria herneenpalkoja.

Mikä tekee perulaisesta ruuasta hyvää? Perulaiset osaavat tehdä ruuasta maukasta ja maustaa, kuitenkaan liioittelematta. Perulainen ruoka ei ole tulista sillä tavalla kuin vaikka meksikolainen, vaikka ruuissa tai pöytämausteena usein on ajía (chiliä). Perulaiset chililajikkeet ovat ennen kaikkea hedelmäisiä ja hyvänmakuisia, toisin kuin ne kitkerät hollantilaiset cayennet, mitä meille täällä kaupitellaan. Perussa koukutuin myös limeen, mikä tuo moneen ruokaan sopivaa happoa. Yrttejä käytetään paljon, kastikkeet ovat täyteläisiä, lihoissa on tarjolla muutakin kuin tylsää sisäfilettä…

Ravintola Uchu Steakhouse Cuscossa tarjoili grillattua alpakkaa vartaassa mahtavien soosien kera. Alpakan liha on proteiinipitoista ja vähärasvaista mutta mureaa. Eli muy rico!

Ravintola Uchu Steakhouse Cuscossa tarjoili grillattua alpakkaa vartaassa mahtavien soosien kera. Alpakan liha on proteiinipitoista ja vähärasvaista mutta mureaa. Eli muy rico!

Perulaiset itsehän ovat täysin vakuuttuneita siitä, että heidän keittiönsä on maailman paras y punto. Olen jossain määrin taipuvainen olemaan heidän kanssaan samaa mieltä, vaikken olekaan syönyt elämäni parhaita aterioita Perussa. Sanoisin, että perulainen ”kotiruoka” ohittaa monipuolisuudessaan heittämällä kaikkien muiden kokemieni maiden arkikeittiöt. Perulaisissa ravintoloissakin saa mahtavaa ruokaa (ja joskus mahataudin), mutta mitään haute cuisinea ei Liman ulkopuolelta kannata juuri etsiä. Sekin on ehkä muuttumassa, sillä aivan viime vuosina muutama perulainen huippukokki on onnistunut hankkimaan nimeä maailmalla.

Yksi näistä perulaisen keittiön lähettiläistä on Gastón Acurio, jonka nimeä kaikki perulaiset nyt ylistävät kuin supersankaria. Hän on avannut perulaisia ravintoloita eri maihin ja kehitellyt cocina novoandinaa, eli moderneja chic-versioita perulaisista ruuista. Yksi hänen Liman ravintoloistaan, Astrid y Gastón, sijoittui viime vuonna sijalle 14. maailman 50. parhaan ravintolan listalla. Siellä en ole syönyt, mutta Arequipassa kävin Acurion Chichassa. Ihan kiva paikka, mutta palvelu vähän kökköä ja ruuissakin hiven yliyritystä. Meinaan, että Euroopassa saa samaan hintaan parempaa, joten mieluummin syön Perussa perinteistä perulaista ruokaa.

Perulaisen klassikko ají de gallina tarkoittaa chilikanaa, mutta ruoka ei silti ole kovin tulista. Keltainen chililajike ají amarillo antaa ruualle sen keltaisen värin.

Perulainen klassikko ají de gallina tarkoittaa chilikanaa, mutta ruoka ei silti ole kovin tulista. Keltainen chililajike ají amarillo antaa ruualle sen keltaisen värin. Tämän annoksen söin Colcalla Colca Lodge -hotellissa.

Perulaiset ovat usein melkoisia patriootteja ja uskovat yleensä kaiken, mitä vielä patrioottisempi paikallinen media heille kertoo. Siksi he tietävät, että Euroopassa ja koko maailmassa perulainen ruoka on nyt muotia ja kuuminta hottia. En viitsinyt huomauttaa, että en ole sitä vielä täällä Euroopassa huomannut, vaikka toki kovasti toivon, että perulaisesta ruuasta joskus tulee meksikolaisen ruuan kaltainen suuri hitti maailmalla. Perulaisten ruokien kotona tekemistä vaikeuttaa ainakin täällä Suomessa se, että keskeisiäkään aineksia ei tahdo saada mistään.

Papas rellenas eli lihatäytteiset perunapallot on suosittuja snackejä. Tosin nämä söin ihan ravintolassa, Marcelo Batatassa, Cuscossa.

Papas rellenas eli lihatäytteiset perunapallot on suosittuja pikasnackejä. Tosin nämä söin ihan ravintolassa, Marcelo Batatassa, Cuscossa. Lisäkkeenä yleinen sarsa de cebolla, eli punasipuli-tomaattisalaatti.

Pastel de acelga eli lehtimandolgipiiras on yksi supersuosikkejani. Suolaisen piiraan sisällä on mm. kananmunaa ja päällä sokeria. Nam!

Pastel de acelga eli lehtimandolgipiiras on yksi supersuosikkejani. Suolaisen piiraan sisällä on mm. kananmunaa ja päällä sokeria. Nam!

Lihatäytteisiä rocoto-chilejä perunalaatikon kanssa Arequipan mummolassa vuonna 2011. Rocotojen tulisuutta säädellään maun mukaan keittämällä niitä ennen täyttämistä.

Lihatäytteisiä rocoto-chilejä perunalaatikon kanssa Arequipan mummolassa vuonna 2011. Rocotojen tulisuutta säädellään maun mukaan keittämällä niitä ennen täyttämistä.

Yritin matkalla kuvata mahdollisimman monta perulaista herkkuruokaani. Tietenkin nälkäisenä monta kuvaa unohtui ja osa on otettu surkealla kännykkäkamerallani. Siksi osa näistä ruokakuvista on vuodelta 2011, edelliseltä Perun-matkaltani, jolloin oli enemmän aikaa kuvata. Ja nyt lopuksi huomaan, etten löydä itseltäni mistään kuvaa Perun ”kansallisruuasta” cevichestä, jonka täällä Suomessakin moni tuntee.

Perulainen ceviche on limen mehulla kypsennettyä vaaleaa merikalaa (voi olla myös mustekalaa), punasipulia ja ajía (chiliä). Lisäksi annokseen kuuluu camote (vähän kuin bataatti), keitettyä maissia, salaatinlehti, korianteria ja canchitaa. Kuva: Luis Delboy/Wikimedia Commons.

Perulainen ceviche on limen mehulla raakakypsennettyä vaaleaa merikalaa (voi olla myös mustekalaa), punasipulia ja ajía (chiliä). Lisäksi annokseen kuuluu camote (bataattilaji), keitetty choclo (perulaista maissia), salaatinlehti, korianteri ja canchita. Kuva: Luis Delboy/Wikimedia Commons.

Lopuksi vielä 10 random vinkkiä Peruun matkaaville:

  1. Hypetetyt meganähtävyydet ovat joskus pettymyksiä: tässäkö tämä nyt oli? Inkojen kadonnut kaupunki Machu Picchu ei kuulu niihin. Se on oikeasti vaikuttava ja vaivan arvoinen, vale la pena.
  2. Machu Picchulle pääsee 2500 kävijää päivässä. Varaa lippu ajoissa, etenkin jos menet kesä-elokuussa.
  3. Jos aiot vaeltaa Machu Picchulle camino incaa (Inca Trail), varaa ihan vähintään kaksi, mieluummin kolme päivää vuoristoilmaan sopeutumiseen Cuscossa (3400 m merenpinnan yläpuolella).
  4. Älä jämähdä pelkästään inkoihin. Inkat ehtivät olla vallassa vain vajaat sata vuotta ennen espanjalaisten tuloa. Ennen inkoja Perun alueella kehittyi kymmeniä merkittäviä intiaanikulttuureja, joiden jäljiltä on valtavasti hienoja arkeologisia kohteita.
  5. Yksi tällainen sivilisaatio olivat lima-intiaanit. Jos ehdit, käy tsekkaamassa Huaca Pucllanan rauniot keskellä Limaa Mirafloresissa. Siellä on hyvä ravintolakin.
  6. Jos et ehdi moniin museoihin Limassa, käy ainakin Museo Larcossa. Arequipassa kannattaa tsekata muumio Juanita.
  7. Jos haluat yhdistää Perun-lomaasi rantalöhöilyn, mene Máncoraan. Sieltä löydät Perun parhaat rannat, pössyttelevät surffarituristit, Liman rich kidsit ja heidän kesälomabileensä (tammi-maaliskuussa).
  8. Perulaiset kutsuvat sinua gringoksi (mies) tai gringaksi (nainen). Se tarkoittaa ulkomaalaista eikä ole loukkaus (Perussa).
  9. Älä heitä vessapaperia wc-pönttöön Perussa, vessoissa on sitä varten roskis. Kyllä, ällöä, mutta muuten putket menee tukkoon.
  10. Taksihinnat pitää neuvotella ennen ajoa. Säädön välttämiseksi on joskus kätevää pyytää esim. hotellia tilaamaan taksi valmiiksi lentokentälle hakemaan. Limassa olen käyttänyt señor José Perea Reáteguin taksiyhtiötä. Viimeksi maksoin 55.00 solea ($20.00) lentokentältä Mirafloresiin. Spanish only.

-Anne