bistro

Kolme ravintolavinkkiä Lontooseen

Vuosi vaihtui uuteen tällä kertaa kaveriporukalla Lontoossa. Siltä reissulta jää haaviin pari ravintolavinkkiä, joista itseni on kiittäminen Lontoo-asiantuntijaystäviäni L&V:tä.

1. Shoreditch Pizza East

Uudenvuoden juhlien jälkeen teki mieli hyvää pizzaa. Sitä saimme Shoreditchin Pizza Eastista. Paikalla oli trendikkäitä hipstereitä pullollaan, joten venailimme sivubaarissa pöytää kahdeksalle puolisen tuntia. Lontoossa kannattaa muutenkin varautua siihen, että ilman pöytävarausta suosituissa ravintoloissa joutuu vähän jonottamaan.

Pizza East löytyy entisestä teevarastosta Shoreditch High Streetin ja Bethnal Green Roadin kulmasta.

Pizza East löytyy entisestä teevarastosta Shoreditch High Streetin ja Bethnal Green Roadin kulmasta.

Chilinen alkudrinkki.

Chilinen alkudrinkki.

Baarin puolella voi odotella pöydän vapautumista.

Baarin puolella voi odotella pöydän vapautumista.

Buffalomozzarella-margarita oli mainio.

Mainio buffalomozzarella-margarita, 8 puntaa.

Saksanpähkinä-gorgonzola-pizza osoittautui vähän tunkkaiseksi.

Saksanpähkinä ja gorgonzola pizzan täytteenä oli vähän too much.

Alkupalaksi drinkkejä, oliiveja ja manteleita.

Alkupalaksi drinkkejä, oliiveja ja manteleita.

Pizza East

Ex-teevaraston tunnelmaa.

2. Vietnamilainen Pho

163-165 Wardour St, London, W1F 8WN

Lontoossa suuren suosion saavuttaneet vietnamilaiset nuudelikeitot ovat kasvattaneet Phon kymmenessä vuodessa lontoolaispariskunnan pikkuravintolasta ketjuksi. Me kävimme Sohon Phossa, ja ruoka oli edelleen maineensa veroista.

Keiton kanssa tarjoillaan tuoreita yrttejä ja chiliä, joilla liemen saa tuunata mieleisekseen.

Keiton kanssa tarjoillaan tuoreita yrttejä ja chiliä, joilla liemen saa tuunata mieleisekseen.

Alkupalaksi pari vietnamilaista kesäkäärylettä maapähkinäkastikkeella. Herkkua, jota on vaikea saada Suomesta, paitsi itse tekemällä.

Alkuun pari vietnamilaista kesäkäärylettä maapähkinäkastikkeella. Herkkua, jota on vaikea saada Suomesta, paitsi itse tekemällä.

Pho

Pho-keittoa katkaravuilla. Keiton juju on maukas liemi, lihaliemi oli maistamistani maukkain.

Pho-keittoa katkaravuilla. Keiton juju on maukas liemi, lihaliemi oli maistamistani maukkain.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

3. Princess of Shoreditch

76-78 Paul Street, London EC2A 4NE

Uudenvuoden illallispaikkamme oli mitä mainioin, mutta illasta hämärästi valaistussa ravintolassa jäi todisteeksi vain yksi julkaisukelpoinen kännykkäkuva. Nimensä mukaisesti Shoreditchin alueella sijaitseva Princess of Shoreditch on rento gastropubi, josta saa mietittyä ruokaa kohtuuhintaan. Fine dining -twistillä, ilman jäykistelyä.

Pre-alkupaloja shampanjan kanssa, leipää ja levitteitä: Sourdough with homemade butter, whipped lard, liver parfait.

Pre-alkupaloja shampanjan kanssa, leipää ja levitteitä: Sourdough with homemade butter, whipped lard, liver parfait.

50 punnan uudenvuoden menuun (sis. lasi shampanjaa) parhaiksi paloiksi osoittautuivat kaikki liharuuat – miten lie arkena? Petyin valitsemaani rapualkuruokaan, butter poached lobster, mussel & onion frittata, jossa rapu oli sivuroolissa haudattuna isoon munakkaaseen. Kalapääruokani oli herkullinen, wild Cornish seabass, clams, shellfish broth, purslane, paitsi, että se tuotiin minulle ja toiselle seurueemme jäsenelle ensin liian raakana. Saimme asiallisesti tilalle uudet annokset, kun huomautimme keittiötä virheestä. Pientä horjuntaa siis, mutta kokonaisuutena rafla ja ruoka olivat niin kivoja, että menisin paikkaan toistekin.

4. Bonusvinkit

Lontoossa saa mahansa täyteen hyvää ruokaa myös ruokakojuista ja ruokamarkkinoilta. Yksi parhaista paikaista on lauantaisin Borough’n markkinoilla London Bridgen vieressä. Mitä tuotteita ja annoksia – oh joy.

Pientuottajien oliiviöljyä Borough marketilla.

Pientuottajien oliiviöljyä Borough marketilla.

Samalla voin suositella myös Tune Hotelia, jossa yövyimme. Soveltuu erityisesti lyhyisiin kaupunkilomiin ilman suurta matkalaukkua. Huoneet ovat todella pikkuruiset, sänky+kylppäri+pari neliötä, mutta hinnatkin kohtuulliset, noin 50-60 puntaa/yö ajankohdasta riippuen. Sijanti on täydellinen aivan Lontoon ytimessä, Liverpool Streetin ison metroaseman, tyylikkään Shoreditchin alueen ja Old Spitalfields Marketin läheisyydessä. Miinuspuolena myöhäinen check-in vasta klo 15 ja aikainen check-out klo 10. Pidempään saa koisia vain lisämaksusta.

Anne

Pieni tour de France – vinkkejä Lyoniin, Sèteen ja Marseilleen

Saimme keväällä kutsun ranskalaisen ex-kämppikseni häihin Sèteen Etelä-Ranskaan. Kymmenen päivän suppea tour de France alkoi Pariisista, jatkui TGV:llä Lyoniin, sitten rannikon hääpaikalle Sèteen ja lopulta Marseillen kautta Nizzasta takaisin Helsinkiin.

Kirjoitin jo aiemmin joitakin vinkkejä Pariisiin. Lyonissa ehdimme tällä reissulla viipyä vain yhden yön, mutta olen aiemmin asunut Lyonissa pariin otteeseen, joten kaupunki on tuttu. Lyonin ydinkeskusta sijaitsee Presqu’îlellä eli ”melkein-saarella”. Se on niemeke kaupunkia halkovien Rhône- ja Saône-jokien välissä. Kuten Pariisissakin, Lyonissa oli helppo liikkua julkisilla Vélov’-pyörillä.

Ranskan kaupunkipyöräbuumi on alun perin lähtöisin Lyonista.

Ranskan kaupunkipyöräbuumi on alun perin lähtöisin Lyonista.

Kävin nyt Lyonissa ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen ja sinne oli ehtinyt tulla muutamia uusia juttuja. Keskustaniemekkeen kärki Perrachen asemasta etelään oli ennen vähän levotonta takamaata, missä liikkui naisia hyvin lyhyissä hameissa. Sitten ratikkalinjoja jatkettiin ja nyt sinne oli noussut trendikäs ekologinen (ja tietysti kallis) asuinalue ja upouusi ostoskeskus Confluence. Lyonissa pääsee halvalle jokiristeilylle, kun nousee Saône-joen ylittävän Pont de la Feuilléen sillan kohdilta kauppakeskukselle vievään Vaporetto-paattiin (2 e/suunta).

Lyonin vanhassakaupungissa (4. kaupunginosa) nousimme söpöllä funiculairella eli jyrkkää rinnettä nousevalla köysiratajunalla ylös Fourvièren kirkolle. Valkoisena ja linnamaisena se on helppo spotata vuorenrinteessä alhaalta kaupungista. Kirkko on ihan nätti, mutta melkein enemmän meitä kiinnostivat näkymät alas kaupunkiin. Lyonissa kuuluisi käydä katsomassa myös vanhoja silkinkutojien oikokujia, traboules, mutta meillä ei tällä reissulla ollut aikaa.

Lyonin erikoisuus: bouchonit

Perinteisiä lyonilaisia ravintoloita kutsutaan nimellä bouchon. Iso osa niistä on muuttunut turistirysiksi, joten kannattaa valita tarkkaan. Jos osaa ranskaa, suosituksia voi etsiä ainakin Petit Paumésta, joka paikalliseksi instituutioksi muodostunut lyonilaisten opiskelijoiden ravintolaopas. Meidän oli tarkoitus testata Lyonissa Petit Paumén suosittelema bouchon nimeltä Notre Maison (2 rue Gadagne, Vieux Lyon), mutta missasimme oleellisen tiedon, ettei paikka ole auki lounasaikaan. Ravintola näytti kivalta – kertokaahan kokemuksia ruoasta, jos joku sinne eksyy.

La Vieille Canaille on pieni bistro kahdessa kerroksessa.

La Vieille Canaille on pieni bistro kahdessa kerroksessa.

La Vieille Canaillen lihakastike Saint-marcellin-juustolla.

La Vieille Canaillen lihakastike Saint-marcellin-juustolla.

Kaverimme suosituksesta (”Lyonin paras bistro”) kävimme testaamassa myös ankkaravintola La Vieille Canaillen (14 Rue Saint-Jérôme, 7. kaupunginosa). Ankka on heidän spesialiteettinsa, mutta vielä parempaa oli lempijuustostani Saint-marcellinista tehty taivaallinen lihakastike. Suosittelen ja varoitan: annokset olivat lyonilaisen isot!

Kalastajan pikku purtilo Sètessä.

Kalastajan pikku purtilo Sètessä.

Sète: hiekkaranta ja kalaravintoloita

Lyonista jatkoimme Montpellierin lähellä sijaitsevaan Sèteen. Se on idyllinen kalastajapikkukaupunki kanaaleineen ja kalaravintoloineen. Hotellin olimme varanneet keskustasta kävelyetäisyydeltä ravintoloista. Sèten 20 kilometriä pitkälle hiekkarannalle pääsi helposti bussilla numero 3 (1 e/suunta).

Klassikkoannos moules-frites, 9 euroa Sètessä.

Klassikkoannos moules-frites.

Sètessä moules-frites eli kilo sinisimpukoita ja ranskalaiset maksaa alle kympin kalaravintoloissa, joita löytyy pitkä rivi kanavan rannalta Quai Général Durandin ja Quai Maximin Licciardin väliltä.

La Pénichessä syödään aluksen kannella.

La Pénichessä syödään aluksen kannella.

Parhaan illallisen söimme kuitenkin hieman sivummalla sijaitsevassa laivaravintolassa La Pénichessä (1 Quai des Moulins). Ruoka oli pääosin merellistä ja tasokkaampaa kuin ydinkeskustassa, mutta palvelu harmillisen hidasta.

Marseille 2.0.

Kun häät oli juhlittu, suuntasimme vielä 10-päiväisen matkamme viimeisenä etappina Marseilleen. Muut ranskalaiset kertovat edelleen vanhaa vitsiä, että Marseillessa haisee aina *se* ja kieltämättä pariin otteeseen siellä joku haju leijailikin nenään. Marseillelaisia vitsi ei naurata, sillä kaupunki teki paljon kohottaakseen kasvojaan vuoden 2012 Euroopan kulttuuripääkaupunkiuttaan varten.

Marseillen keskustaa hallitsee Vieux Port, kreikkalaisten 600 eaa perustama satama.

Marseillen keskustaa hallitsee Vieux Port, kreikkalaisten 600 eaa perustama satama.

Sèten uutta vau-arkkitehtuuria. Musta museokuutio Mucem ja kongressikeskus. Taustalla renessanssiaan elevä Marseillen katedraali.

Sèten uutta vau-arkkitehtuuria. Musta museokuutio Mucem ja kongressikeskus. Taustalla renessanssiaan elevä Marseillen katedraali.

Mucemissa uusi arkkitehtuuri yhdistyy vanhaan linnoitukseen.

Mucemissa uusi arkkitehtuuri yhdistyy vanhaan linnoitukseen.

Uusi arkkitehtuuri tervehtii nyt kaikkia, jotka saapuvat Marseillen satamaan mereltä. Ennen Mucemin paikalla oli vain ruma satama-alue. Uusi museorakennus on itsessään näkemisen arvoinen, mutta harmi kyllä sen sisältä löytyvä museo ei. Se on omistettu Välimeren sivilisaatioille, mutta kokoelma on hätäisesti koottu kummallinen sillisalaatti.

Quickissä oli hienot maisemat mutta hampurilainen oli kaamea lätykkä.

Quickissä oli hienot maisemat mutta hampurilainen oli kaamea lätykkä.

Marseillesta minulla ei ole antaa ravintolasuosituksia. Söimme siellä nälissämme reissun pakollisen pikaruoka-annoksen Ranskan mäkissä eli Quickissä. Virhe – olisi pitänyt tajuta, että vaikka ranskalaiset tietävät ruuasta, pikaruoassa kannattaa luottaa amerikkalaisiin.

Illallisella jätimme noudattamatta häissä tapaamamme marseillelaisen ohjetta, ettei kunnon bouillabaissea saa kuin varaamalla etukäteen ja istuimme Le Marseillais-turistiravintolaan. En edes muista, milloin olisin syönyt jotain yhtä pahaa kuin heidän röppökeittonsa kumiperunoilla oli.

Tässä on muuten sen marseillelaisen vinkit Marseilleen:

  • Mucemin alue
  • Kävely Panierin kaupunginosassa
  • Kalamarkkinat aamuisin Quai des Belgellä
  • Pohjoisafrikkalaiset markkinat aamupäivisin Noaillesissa
  • Laiva Frioul-saarille
  • Aamiainen vanhassa satamassa La Caravellessä (tosin sain heidän jogurtistaan mahani sekaisin)
  • Hyvää bouillabaissea ravintolassa Chez Fonfon, Vallon des Auffes
  • Toinen hyvä ravintola: Les Arcenaulx

Bon voyage!

-Anne