Kirjoittaja: Anne

Kolme ravintolavinkkiä Pariisiin

Nuorempana oli tapana lähteä reissuun ilman suunnitelmia. Kunhan menin, kyselin ja haahuilin. Olihan sekin kivaa, mutta Pariisin kaltaisissa superturistikohteissa käy usein niin, että turistit tallaavat samoja polkuja. Ça y est en ole enää nuori.

Täytin juuri päättyneellä Ranskan-matkalla taas liikaa vuosia ja haa, olin iloinen siitä, että oli suunniteltu. Hyvä ruoka on yksi parhaista asioista matkoilla, eikä huvita jatkuvasti istahtaa nälkäisenä hasardilla jonkin turistirysän pöytään vain huomatakseen sortuneensa taas kerran päältä kauniiseen kakkuun. Ja turistirysäravintolat ovat tietenkin siellä missä sinäkin, kun nälkä iskee nähtävyyksiä kierrellessä.

Ei se ole mitään sattumaa, että monet valittavat Pariisin ravintoloita kalleiksi ja keskinkertaisiksi. Turistikaupunkien ravintolayrittäjät taktikoivat panostamalla enemmän sisustukseen kuin ruokaan, koska tärkeintä on saada turisti sisään kerran.  Hyvä ravintola voi silti löytyä jo muutaman korttelin päästä suurimmista turistivirroista. Seuraavassa kolme hyväksi todettua pariisilaisravintolaa ja pari muutakin vinkkiä Pariisiin.

Les Ombres – romanttiseen illalliseen Eiffel-tornin alla

27 Quai Branly, 75007 Paris (7. kaupunginosa)
+33 1 47 53 68 00
http://www.lesombres-restaurant.com/

Les Ombresin lasikaton läpi näkyy iltaisin tasatunnein toistuva Eiffel-tornin valoshow.
Les Ombresin lasikaton läpi näkyy iltaisin tasatunnein toistuva Eiffel-tornin valoshow, livenä paremmin kuin tässä kännykkäkuvassa.

Menimme Hesarin jutusta bongattuun Les Ombresiin synttäri-iltanani. Varaus oli tehty jo etukäteen netissä, mutta se tuli yllätyksenä, että ravintolasta pyydettiin vielä varausvahvistusta sähköpostilla edellisiltana. Kannattaa muistaa tämä, jos ei ole mobiilidata matkalla käytössä.

Ravintola sijaitsee Quai Branlyn museon katolla, mistä on upea näkymä Eiffel-tornille ilman, että paikka olisi suuri turistiansa. Tunnelma on siinä määrin chic, että ei kannata ryysiä paikalle hikisenä shortseissa.

Otimme molemmille kolmen ruokalajin menut (60e) ja vielä juomapaketin (20e), joka sisälsi lasin shampanjaa, lasin viiniä ja veden. O söi heti alkuruoakseen aterian kohokohdan, mustekala-carpacciovaahdon, jossa oli riso-pastaa. Riso on riisin näköistä pastaa, en ollut aiemmin kuullutkaan moisesta. Melkein harmitti, kun olin valinnut perinteisemmän hanhenmaksan raparperilla, vaikka hyvää sekin oli. Pääruoaksi molemmilla oli jättikatkarapuja ja vihanneksia nizzan tapaan. Jälkiruokina pistaasinougat-torttua ja vähän kuivaa sitruunakakkua.

 

Riso crémeux, carpaccio de poulpe et coquillage.
Riso crémeux, carpaccio de poulpe et coquillage.

Toki yli 180e lasku kirpaisi, mutta kerrankos sitä viettää syntymäpäiväänsä Pariisin kattojen yllä Eiffel-tornia katsellen…

 

Café Constant – kun nälkä yllättää Eiffel-tornilla

139 Rue Saint-Dominique, 75007 Paris (7. kaupunginosa)
+33 1 47 53 73 34
http://www.maisonconstant.com/cafe-constant/

Löysimme kävelyetäisyydellä Eiffel-tornilta sijaitsevaan Café Constantin O:n äidin suosituksesta. Kävimme Eiffel-tornilla iltapäivän päätteeksi, koska silloin siellä on vähiten jonoa. Näin heinäkuussa parhaaseen turistiaikaan hisseille oli silloinkin jono, mutta portaita pitkin pääsimme heti kiipeämään 2. kerrokseen. Ehdimme takaisin alas sopivasti seitsemäksi eli illallisaikaan.

Hernekeitto Café Constantin tapaan.

Hernekeitto Café Constantin tapaan.

Muutkin ovat löytäneet Café Constantin, koska pienen kulmaravintolan edessä oli jo heti seitsemän jälkeen jono. Ravintola ei ota etukäteisvarauksia, joten kannattaa saapua ajoissa. Meille luvattiin pöytä 45 minuutin päästä, joten kävimme odotellessa kulmabaarissa juomassa apérot eli aperitiivit.

Hintalaatusuhteeltaan Café Constant oli oikeastaan koko 10-päiväisen Ranskan-matkan paras valinta. Lohitartar, katkarapuhernekeitto, päivän kala, vasikanpaisti, Île Flottante ja crème caramelle olivat kaikki suussa sulavia. Lasku jäi alle 80 euron, vaikka tilasimme pöytään pullon viiniäkin. Lounasaikaan pääsee tietysti halvemmalla.

 

Pause Café – polkupyörämatkan päässä Père-Lachaisen hautausmaalta

41 Rue de Charonne
75011 Paris (11. kaupunginosa, metro Ledru-Rollin)
+33 1 48 06 80 33

Reissussa huomattiin, että Pariisin julkiset Vélib-pyörät ovat mahtava tapa liikkua paikasta toiseen ja katsella samalla kaupunkia. Päivän voimassa oleva Vélib-kortti maksoi muistaakseni 1,70e. Alle puolen tunnin pyöräilyt ovat ilmaisia, seuraava puoli tuntiakin taisi maksaa vain euron. Pyörä taataan luottokortilla.

Pariisissa on nykyään paljon pyöräkaistoja ja löysimme ne aika hyvin arvaamalla tai sitten ajoimme autojen seassa. Jos haluaa varustautua paremmin, voi ladata jo etukäteen puhelimeensa  Géovélon pyöräkarttasovelluksen.

Hotellimme oli 11. kaupunginosassa, mikä on kätevällä etäisyydellä ydinkeskustan Nôtre Damesta ja Les Halles’sta sekä Gare de Lyonista, mistä jatkoimme junalla Lyoniin. Ensimmäisen matkapäivän innolla lähdimme hotellilta kävellen käymään Père-Lachaisen hautausmaalla, koska ”kartalla se oli ihan lähellä”. Keksimme vasta myöhemmin ottaa pyörät alle, mutta Père-Lachaisen edestä olisi ollut kätevä napata pyörä ja huristaa esimerkiksi Pause Caféen syömään.

Kävimme Pause Caféssa ilta-aikaan tapaamassa Pariisissa asuvaa italialaista kaveriani. Kadulle levittäytyvät terassipöydät olivat täynnä nuoria pariisilaisia syömässä ja juomassa, vaikka oli maanantai. Voisi kuvitella, että viikonloppuisin  Pause Cafén terassilla luodaan katseita vieraisiin pöytiin alkuillan hyvässä nosteessa. Ruoka oli kohtuuhintaista, aasialaisella twistillä tehtyä ranskalaista, eivätkä annokset jättäneet nälkään. Jälkiruoan jälkeen, tai jo sitä ennen, voi tilata jotain drinkkilistalta. Palvelu saattaa olla hidasta, ellet pidä puoliasi.

Jim Morrisonin hauta Père-Lachaisen hautausmaalla.

Jim Morrisonin hauta Père-Lachaisen hautausmaalla.

Seuraavassa postissa asiaa Lyonin ravintoloista. À bientôt!

-Anne

Mainokset

Karjalanpiirakat en français – récette des tartes caréliennes

Olenpas kerran hulluuksissani kääntänyt karjalanpiirakoiden ohjeen ranskaksi ja ajattelin nyt laittaa sen jakoon huomenna alkavan Ranskan-matkan kunniaksi. Ruokaohjeiden kääntäminen toisille kielille on jokseenkin työlästä hommaa, joten on täyttä turhuutta pantata vaivannäön tulosta pöytälaatikossaan. Ehkä jossain päin maailmaa on joku hassu ranskanpuhuja, joka tarvitsee karjalanpiirakoiden ohjetta. Qui sait?

Tartes caréliennes, prêtes-à-goûter !

Les tartes caréliennes sont des goûters salés finlandais, voici prêtes-à-goûter!

Karjalanpiirakat – tartes caréliennes, 30 unités

D’abord préparer le porridge de riz, la garniture des tartes. Cela peut se faire un jour avant.

50 g de beurre
2 dl de riz blanc rond
2,5 dl d’eau
1 litre de lait entier
2 cuill. à café de sel
(un oeuf)

Préparation: Faire cuillir l’eau dans une casserole, de préférence du teflon, ou autre tel où le porridge ne se colle pas. Ajouter le beurre et le riz et faire cuir à feu moyen jusqu’à ce que l’eau soit absorbée par le riz. Puis ajouter le lait et laisser à feu moyen jusqu’au moment où le lait commence à bouillir. Laisser mijoter à feu lent pendant une heure environ. Remuer bien de temps en temps. À la fin, rajouter le sel. Finalement, si l’on veut, rajouter l’oeuf qui donne une belle couleur.

Petite précaution: si le lendemain tu trouves que ton porridge refroidi au frigo est devenu trop sec, tu peux y rajouter du lait mais n’oublie surtout pas de faire bouillir le lait d’abord. Sinon, le lait et le porridge va bouillir au four et sortir des tartes!

La pâte:
3 dl d’eau
une cuill. à café pleine de sel
1,5 dl de farine de blé
4,5 dl de farine de seigle
farine de seigle, beurre et lait pour la préparation
le four à 300 C (eh oui!)

Mélanger l’eau, le sel et la farine de blé, remouer bien et fortement pendant un moment. Rajouter la farine de seigle et pétrir avec la main (propre!) jusqu’à ce que ca donne une pâte qui ne se colle plus dans le récipient.

Puis couper la pâte en deux morceaux pareils et garder l’autre dans un récipient bien couvert pour qu’il ne se sèche pas. Nettoyer bien une table, y repartir de la farine de seigle et de la moitié pâte avec les mains former un bâton comme un serpent gros d’un longeur de 20-25 cm environ. Puis couper ce ”serpent” en 15-20 morceaux dans la forme de petits palets (comme ceux d’hockey sur glace).

Sortir le rouleau, appelé ”pulikka” en finnois, de préférence de ce style. (Dans ce blog tu peux voir plus de photos qui t’aideront à comprendre la préparation). Si tu n’en trouves pas, essaie soit avec un rouleau ordinaire soit avec une bouteille vide de vin (moi j’en ai fait avec!). Un rouleau arrondi est plus pratique. Répands de la farine sur la table, prends un des palets et commence à le tourner en ronde avec ton rouleau/bouteille. Peu à peu le palet devient tout fin et ronde, presque comme une crêpe.

Poser le résultat sur une plaque à four et mettre du porridge au milieu sans exagérer en quantité. Puis suit la partie la plus difficile: doubler les bordes de la pâte sur le riz en laissant une petite espace où le riz se voit, puis tout doucement, à partir du milieu de la tarte, avec les doigts faire ”des plis” dans la pâte vers un point de la tarte et en suite vers l’autre. Ne pas monter les plis très hauts ou ils se brûleront au four. Cette étape peut sembler difficile au départ mais ca s’apprend…

Voici des tartes en préparation. Le porridge ne doit pas couvrir

Voici des tartes en préparation. Le porridge ne doit pas recouvrir toute la pâte avant de la fermer.

Rouler tous les palets et une fois remplie la plaque, la mettre au four préchauffé à 300 C, pendant dix minutes environ. En attendant faire fondre la beurre sur une poêle, rajouter du lait et mélanger à feu lent. Au moment de sortir les tartes, les immerger vite fait dans la beurre-lait, les tourner une fois et aussitôt les sortir. Mettre dans une récipient et les couvrir avec serviettes (pour qu’ils s’assouplissent).

Je serais ravie de savoir si quelqu’un trouve cette recette utile! J’ai fait la traduction pour une personne qui me le demandait et je la partage pour qu’il serve à d’autres. Donc svp faitez-la circuler, laissez vos commentaires et si vous trouvez des erreurs dans la traduction, n’hésitez pas de me les signaler.

-Anne, native de Carélie du Nord, la région des tartes caréliennes par excellence 😉

P.S. L’usage non-autorisé de cette traduction à des fins commerciales est interdit. Käännöstä ei saa hyödyntää kaupallisiin tarkoituksiin ilman lupaa.

Ravintola-arvostelu: La Morena on aidosti perulainen

Uusi aluevaltaus: ravintola-arvio. Savusuolaa-blogia pitävä kaverini Janica on jo filosofoinut oivasti siitä, kuka saa kirjoittaa ravintola-arvioita. Itse ajattelin päästä vähemmällä ja ihan vaan härskisti julistautua a) oman elämäni kulinaristiksi ja b) perulaisen ruuan ystäväksi. Perulaisesta ruuasta kirjoitin aiemmin täällä.

Arvosteltavana on alkuvuodesta avattu Helsingin ensimmäinen perulainen ravintola La Morena, Facebook täällä. Kävimme siellä kahden kaverini kanssa tässä eräänä sunnuntai-iltapäivänä, oikein pöytävarauksen kanssa, koska Nyt-liitteen arvio on jo ehtinyt ruuhkauttaa paikan.

La Morenan kuhaceviche. Lasissa ei ole viiniä, vaan chicha moradaa eli violetista maissista tehtyä mehua.

La Morenan kuhaceviche, jota ehdin sorkkia ennen kuvausta. Lasissa ei ole viiniä, vaan chicha moradaa, violetista maissista tehtyä mehua.

La Morena väittää olevansa Suomen ensimmäinen perulainen ravintola, mutta siinä heillä on vähän värikynää tai väärää tietoa. Joitakin vuosia sitten kävin nimittäin perulaisessa ravintolassa jossakin Kangasalan reunamailla autotarvikeliikkeen naapurissa. Kun ravintolan nimi oli Machupichu (sic, kirjoitusvirheineen) ja sijainti jokseenkin absurdi, ei ole kovin suuri yllätys, että kyseistä paikkaa ei ole enää olemassa.

La Morenankin sijainti on vähän yllättävä, hiljaisella asuinalueella Helsingin Niemenmäessä. Pöytävaraus oli silti tarpeen, koska ravintola oli lähes täynnä melkein kolmisen tuntia, jotka siellä istuimme. Tästä päästäänkin asian ytimeen: La Morena on aidosti perulainen niin hyvässä kuin pahassa.

Hora peruana, perulainen aika, on ilmiö, johon ei voi olla törmäämättä Perussa. Se tarkoittaa sitä, että aikataulut eivät pidä ja sovituista tapaamisista myöhästytään järjestelmällisesti puolesta tunnista kahteen. La Morenassa tätä autenttista perulaisuutta sovellettiin niin, että asiakas odottaa, vähän joka välissä. Se on harmi, koska myös ruoka on paikassa autenttista ja hyvää.

Odottelu alkoi jo ennen tilaamista, mutta onneksi saimme canchitaa kasvattamaan ruokahalua. Canchita on isojyväistä maissia, joka ei ”räjähdä” kuten popcorni, vaikka sekin paahdetaan öljyssä. Harmi kyllä, en ole löytänyt Suomesta sellaisia maissinjyviä. Pisteet La Morenalle vaivannäöstä, jos he tuovat ne Perusta asti.

Söimme kaikki alkupalaksi limellä kypsytettyä kuhacevicheä, 10 e. Jonkinasteisena Perun kansallisruokana se asettaa aina riman paikoilleen. Olen itsekin yrittänyt tehdä cevicheä Suomessa ja siltä pohjalta sanoisin, että La Morenan versio oli niin hyvää kuin siitä Suomen aineksista voi tehdä. Kuha on vähemmän rasvaista ja vähemmän mehevää kuin vaaleat merikalat.

Naudan sydäntä vartaissa, takana tacu tacu.

Naudan sydäntä vartaissa, takana tacu tacu.

Pääruuaksi otin anticuchoja, naudan sydäntä vartaissa. Perussa katukeittäjät myyvät niitä kärryistään. Liha oli herkkua paria sitkeää palaa lukuun ottamatta. Vartaiden kaveriksi oli majoneesia, jossa olin maistavinani huacatayn. Se on Perussa suosittu yrtti, latinaksi Tagetes minuta, jota sitäkään ei tietääkseni saa Suomesta. Annos 10 e, muistaakseni.

Toinen kavereistani tilasi seco de corderoa, pohjoisperulaista lammaspataa korianterilla, 15 e. Maukasta, ja lihassa näytti olevan autenttisesti myös sitkeitä kohtia. Huono vai hyvä asia? Vähän makuasia, mutta minusta lihasta saa ja kuuluu käyttää muutkin osat kuin pehmeät fileet.

Kolmas seurueesta on kasvissyöjä, jonka tarpeet oli huomioitu toisin kuin yleensä Perussa. Hän valitsi tacu tacun, paistettua riisiä, papuja ja kananmunatortillaa, 10 e. Ruokalajin kehittäjiksi sanotaan Peruun aikanaan laivattuja mustia orjanaisia, jotka tekivät annoksen edellispäivän tähteistä. Paistettu riisi oli maukasta, mutta minun makuuni vähän märkää. Toisaalta Perussa annos on usein ylirasvainen. Kaverini kaipaili annokseen kastiketta. Yleensä se tulee annokseen siitä, että kananmuna jätetään valuvaksi, mutta La Morena oli toteuttanut annoksen toisin.

Lammasta ja korianteria.

Lammasta ja korianteria.

Jälkiruokien tilaamiseksi saimme tosissaan vahdata tarjoilijaa pöytäämme. Sen jälkeen edessä oli vielä hyvä tovi aitoperulaista säätöä ennen kuin kaikkien annokset olivat pöydässä. Jälkiruokien värikkäästä esillepanosta tuli vähän lastenkutsufiilis, mutta estetiikka ei ehkä olekaan perulaisten eikä perulaisen ruuan ykkösominaisuuksia. Tilasin flan de lechen eli maitovanukkaan, 5 e.

Flan de leche värikkäine koristeineen.

Flan de leche tehdään uunissa.

Flanissani oli sopivasti suutuntumaa, ei siis mitään hytisevää höttöä. Tykkäsin, mutta olisin tykännyt vielä enemmän, jos se olisi tarjottu kuten yleensä, simppelin karamellisoidun kastikkeen kanssa.

Kokonaisuutena sanoisin, että La Morenan ruoka oli maukasta. Mitään fine diningia La Morena ei tarjoa, mikä on ihan hyvä juttu. Perulaiset ruuat ovat usein ”kotiruokatyyppiä”, herkullisia ilman turhaa hienostelua. Jos pitää tähdittää, annan kolme tähteä. Maut ovat siis melko kohdillaan, mutta La Morenan palveluun tarvittaisiin systemaattisuutta ja parempaa organisointia. Ne ovat muuten asioita, joita Perukin tarvitsisi noin niin kuin ylipäätään.

-Anne

 

Mitä sukitusputkiremontti maksaa?

Oman putkiremonttimme aikana huomasin, että asukas eli maksaja eli asiakas joutuu käytännössä ostamaan uudet putkensa kuin sian säkissä. Mistään ei tahdo löytyä kunnollista tietoa siitä, mikä on kohtuullinen hinta putkiremontille, koska urakat ovat keskenään niin erilaisia. Asiaa voisi auttaa se, että ihmiset jakaisivat netissä avoimesti tietoa putkiremonttiensa hinnoista ja samalla onnistuneista/epäonnistuneista urakoista. Siksi kerron täällä meidän remontistamme, joka vaikuttaisi tällä tietoa onnistuneen hyvin. Te, joilla on huonoja kokemuksia, kertokaa surkeiden kiskurifirmojen nimet julki, etteivät muut erehdy heidän asiakkaikseen.

Keskimääräisiä hintoja

Putkiremonttien hinnoista löytyy tietoa Kiinteistöliiton korjausrakentamisbarometrista. Sen mukaan putkiremontti maksoi vuonna 2013 keskimäärin 230-740 euroa asuinneliötä kohden. Pääkaupunkiseudulla mediaanihinta oli 625 e ja muualla Suomessa 250 e neliöltä. Perinteisen putkiremontin mediaanihinta pääkaupunkiseudulla oli 740 e/m2 ja sukittamalla/sujuttamalla tehdyn remontin 350 e/m2.

Remontin hintaan vaikuttaa korjausmenetelmän lisäksi ainakin asuinpaikkakunta, taloyhtiön koko, talon ikä, putkien nykykunto ja se, mitä kaikkea muuta remontoidaan. Laitetaanko kaikkien kylppärit kokonaan uusiksi, uusitaanko taloyhtiön saunat, tehdäänkö samalla muut linjasaneeraukset eli vesijohdot, sähkölinjat ja tietoliikenneyhteydet?

Sukitus Helsingissä

Aiemmissa putkiremonttiposteissani kerroinkin, että meidän remonttimme tehtiin sukittamalla. Urakoitsija on Consti. Remontti jatkuu vielä yhtiön toisissa rapuissa, mutta tähän saakka kaikki näyttäisi sujuneen hyvin ja aikataulussa. Yhtiössämme tehdään linjasaneeraus kahdessa vaiheessa: ensin nämä putket ja myöhemmin uusitaan vesi- ja sähköjohdot sekä nettiyhteydet.

Putkiremontin hintaan ei meillä kuulu kylpyhuoneen uusiminen. Ainoastaan vessanpönttö vaihdetaan kaikissa asunnoissa uuteen. Näillä spekseillä saneerauksen ykkösvaihe eli viemäreiden korjaus maksaa meille yhteensä 10 730 euroa (ennakkoarvio). 69 neliön asunnossamme se tekee 155,5 euroa neliötä kohden.

Linjasaneerauksen kakkosvaihe (vesi, sähkö, tietoliikenne) on huomattavasti kalliimpi. Ennakko-arvion mukaan se maksaa meille noin 464 euroa neliöltä. Koko linjasaneerauksen hinta on siis meille yhteensä noin 619 e/neliö. Se osuu aika lähelle tuolla ylempänä siteeraamaani pääkaupunkiseudulla tehtyjen putkiremonttien mediaanihintaa. Tuon lisäksi meidän täytyy teettää kylpyhuoneremontti omalla kustannuksella.

Halpaa vai kallista? Minusta ihan törkykallista, mutta edelleen on tosi vaikea tietää, maksammeko enemmän vai vähemmän kuin muut. Kiinteistöliiton selvittämistä keskihinnoista kun ei voi tietää, mitä kaikkea muuta kuin putkien korjausta muut ovat teettäneet remonteissaan. Onko olemassa toista hinnoittelultaan ja laadultaan yhtä okkultistista alaa kuin rakentaminen ja saneeraaminen? Liittykää vastarintaani, remonttitalojen asukit :).

-Anne

Putkiremonttipäiväkirja, osa 3: Ohi on!

Putkiremontti valmistui keskiviikkona, ja vieläpä täysin aikataulussa. Kymmenen päivää siihen meni. Nyt kotona on taas kaikki ihanuudet: toimivat viemärit, juokseva vesi ja sisävessa. Jihuu!

Kylppäri näyttää nyt tältä ainakin vuoden loppuun. Isomman rempan teemme linjasaneerauksen kakkosvaiheessa.

Kylppäri näyttää nyt tältä ainakin vuoden loppuun. Isomman rempan teemme linjasaneerauksen kakkosvaiheessa.

Nyt kun olen kahden edellisen postin verran kauhistellut putkiremontin kamaluutta, täytyy rehellisyyden nimissä ja jälkiviisaana sanoa, että ei se nyt niin kamalaa ollutkaan. Tai no hetkittäin oli, mutta kymmenen päivän putkiremontti on oikeasti aika iisi verrattuna muilta kuulemiini kuuden kuukauden evakkotarinoihin. Niihin verrattuna tämä oli todellinen pikaputkiremontti – jos ei Suomen nopein, niin ainakin nopeimmasta päästä.

Taloyhtiömme putkiremontin urakoitsija on Consti. Täytyy antaa heille kiitosta useammastakin asiasta.

  1. Suojaaminen. Lattiat ja kalusteet suojattiin luvatusti.
  2. Ystävällisyys. Remonttimiehet olivat mukavia. Se tuntui yllättävän tärkeältä, kun jotain tyyppejä pyörii omassa kodissa pitkin päivää.
  3. Nopeus. Remontin luvattiin kestävän 10 päivää ja 10. päivänä oli valmista. En ole aiemmin kuullut kovin monesta putkiremontista, joka olisi pysynyt aikataulussaan.
  4. Siisteys. Remonttimiehet ovat kuuluja siitä, että he eivät paljon jälkiään siivoile, ainakaan huolella. Meillä oli siivottu.

Ainoastaan vessan oven karmit olivat ottaneet vähän hittiä. Ilmeisesti se iso musta sukitusmasiina ei meinannut mahtua ovesta sisään. Ja valkoisen ammeen pohjalle jäi vähän tahraa, joka ei lähde pois, mutta kaiken kaikkiaan nuo ovat pikkujuttuja.

Kauhistelin aiemmin ammeen kylkeen ilmaantunutta reikään. Fiksasivat sen tuolla valkoisella levyllä, mikä välttää meille hyvin isompaa kylppäriremonttia odotellessa.

Kauhistelin aiemmin ammeen kylkeen ilmaantunutta reikää. Fiksasivat sen tuolla valkoisella levyllä, mikä välttää meille hyvin isompaa kylppäriremonttia odotellessa.

Kannattaako sukitus?

Aika moni on ääneen epäillyt, onko tällainen sukittamalla tehty pikaremontti kestävä ratkaisu. Ilmeisesti ihmiset muistelevat jotain uutisoituja kauhutarinoita pieleen menneistä sukituksista. Olen itsekin pohtinut tätä ja todennut, että näissä asioissa kaltaiseni maallikko on täysin ammattilaisten propagandan varassa. Menetelmät ovat ymmärtääkseni kehittyneet samalla, kun sukitukset ovat yleistyneet. Juuri nyt olen taipuvainen uskomaan, että hyvin tehty sukitusremontti on järkevä ja asukkaille inhimillinen ratkaisu niissä taloissa, joihin se sopii.

Voi tietysti olla, että joudun pyörtämään hyvät puheeni parin kuukauden tai vuoden kuluttua, jos talossamme paljastuu ongelmia. Consti itse kutsuu menetelmäänsä sujuttamiseksi ja väittää, että uudistettujen putkien arvioitu kestoikä on 50 vuotta . Sehän melkein vastaisi kokonaan uusien putkien käyttöikää. He lupaavat työlleen kymmenen vuoden vuotamattomuustakuun. Katetta Constin väitteille tuo se, että VTT on myöntänyt heille menetelmäsertifikaatin ja että Lähivakuutus suostuu vakuuttamaan Constin saneeraamat putket uusina putkina. Constin mukaan sukitetuista putkista tulee itsekantavia, eli ne kestävät, vaikka vanha putki murenisi uuden sisäpinnan päältä.

Sikäli kun lupaukset pitävät, minusta on pelkästään järkevää, ettei yhtiössämme lähdetty tekemään kalliimpaa, perinteistä putkiremonttia. Vanhojen putkien piikkaaminen esiin ja vaihtaminen uusiin on melkoista möyrintää. Kavereiltani olen kuullut, että uudetkin putket voivat paukahtaa rikki hetipian remontin valmistuttua, jos hommat on tehty huonosti.

Veikkaan, että oikea ja paras menetelmä riippuu kohteesta. Ja lopputulos siitä, kuinka laadukasta jälkeä valittu urakoitsija tekee, olipa menetelmä mikä hyvänsä.

-Anne

Putkiremonttipäiväkirja, osa 2: Ihmisen ikävä viemärin luo

Tässä jatkoa edelliseen postiini putkiremontista. Ällötysvaroitus on edelleen voimassa.

Uusi vessanpönttö odottaa eteisessä asentamistaan. Aion halata sitä, kunhan se pääsee paikalleen ja toimii.

Uusi vessanpönttö odottaa eteisessä asentamistaan. Halaan sitä, kunhan se pääsee paikalleen ja toimii.

4.-7. remonttipäivä, torstaista sunnuntaihin

Havaintoja putkiremontista loppuviikon varrelta. Tilanne ei ole eskaloitunut, eli mitään asuntoon leviäviä pölypilviä tai muita sietämättömiä yllätyksiä ei ole sattunut. Muutamia pienempiä ikävyyksiä on tullut vastaan.

  1. Kuten jo viimeksi arvelin, parvekkeellamme vaaniva kuivakäymälä oli pakko tyhjentää. Ihana O armahti minut tietämästä koko kammottavasta hommasta mitään. Lupaan nyt tehdä ahkerasti paljon kaikkia naistentöitä. Minusta miestentöitä ovat ne, joihin liittyy *sitä* ja loput työt ovat molempien töitä. Mutta näin tasa-arvon nimissä voin esim. tarjoutua ompelemaan O:lle jonkun napin… vaikka monta nappia ;).
  2. Kohdan 1. lisäksi ällöttävintä tässä hommassa ovat olleet työmiesten levittämät, alun perin valkoiset suojapaperit vessassa, eteisessä ja keittiössä. Ne ovat muuttuneet päivä päivältä likaisemmiksi. Osa liasta on tietysti ulkoa kengissä kantautunutta, mutta työmiesten kengissä leviää myös vessan viemäristä noussutta ruskeaa röppöä eli *sitä*. Pölyääkö se kuivuessaan myös hengitysilmaan, en halua tietää. En suosittele putkiremontin, edes sukituksen, keskellä asumista niille, joiden lattioilla mönkii karvaisia tai karvattomia tyyppejä.
  3. Suojapapereita ei voi oikein imuroida repimättä niitä. Koska käyn hitaalla, tajusin vasta perjantaina, että meillähän on varrellinen rikkaimuri, joka ei ole niin tehokas ja soveltui siksi tuohon hommaan erinomaisesti. Viikon välähdys!
  4. Olen ajatellut vessoja ja vessassa käymistä viimeksi yhtä paljon 14-vuotiaana, elämäni tähän asti ainoalla vaellusretkellä Ruotsin Lapissa. Siellä oli niin järkyttävän paljon itikoita, etten uskaltanut laskea housuja alas. Tällä viikolla olen suunnitellut reittejäni ja menojani niin, että pääsisin jossakin sisävessaan. Yhtenä iltana tein iltapesunkin pesemällä meikit saippualla erään ravintolan vessassa. Kiitos vaan heille lavuaarin lainasta.
  5. Olimme kuvitelleet, että remonttityöt taukoavat viikonlopuksi. No, perjantaiaamuna koitti pieni synkkä hetki, kun työmiehet toivat lapun, että työt alkavat klo 08 myös lauantaina ja sunnuntaina. Pitää toki olla tyytyväinen, kun homma etenee vauhdilla, mutta ajatus aamulla alkavasta metelistä ja viikonlopusta kuivakäymälän armoilla ei hotsittanut. Päätin paeta lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi ystäväni sekä hänen viemärinsä ja suihkunsa suloiseen seuraan. Naistenpäivän blinikestitkin pidettiin, kiitos Myy.
Röppöä vessan lattialla.

Röppöä vessan lattialla.

Viemärit ovat saaneet sisäänsä uuden harmaan pinnan. Mitään tietämättä oletan sen olevan epoksia, jolla putkien sisään tullut sukka oli määrä kyllästää.

Viemärit ovat saaneet sisäänsä uuden harmaan pinnan. Mitään tietämättä oletan sen olevan epoksia, jolla putkien sisään tullut sukka oli määrä kyllästää.

Onnistuin luuhaamaan kylillä tämän sunnuntainkin melkein kokonaisuudessaan, kun kävin pelaamassa ja syötiin ulkona. Viemäri- ja ruokapuheet sopivat heikohkosti yhteen, mutta kerron silti, että Loosisterista saa mainiota pizzaa.

Illalla kotiovessa odotti iloinen yllätys. Työmiesten muistilappu: ”Saa kalustaa”. JEE! Voiko olla, että keskiviikkona on luvatusti valmista?

-Anne

Putkiremonttipäiväkirja: *Sitä* itseään

Varoitus ällöttyjille, tässä postissa puhutaan *siitä*. Liikaa informaatiota, tiedän, mutta ehkä faktat vähentävät niiden tuskaa, joilla sama on vasta edessä.

Uudessa kodissamme alkoi maanantaina putkiremontti. Tekisi mieli laittaa tähän joku onomatopoeettinen eli ääntä muistuttava sana, kuten ”argh” tai ”yök” tai ”blurb”, mutta mikään ei ole oikein tarpeeksi kuvaava. Putket on päätetty korjata sukittamalla, mikä tarkoittaa pikaputkiremonttia.

Moni on kysynyt, mitä sukitus meinaa. Putkia ei siis vaihdeta eikä talon rakenteita rikota, vaan remontti tehdään ikään kuin tähystysleikkauksena. Ensin vanhoihin putkiin sisälle kertynyt *se* jyrsitään pois ja sitten putkien sisään puhalletaan paineilmalla sukka, joka kovettuu ikään kuin uudeksi putkeksi vanhan sisään. Tai näin olen siis lukenut.

Meidän rapussa töiden kestoksi on arvioitu 10 päivää, eli kohtalaisen helpolla meidän on tarkoitus tästä selvitä verrattuna perinteisiin, kuukausia kestäviin putkiremontteihin. Katsotaan, pitääkö aikataulu.

0 päivää remontin alkuun, sunnuntai

Tajuamme sunnuntai-iltana, että nyt se sitten alkaa. Infoa on tullut heikonlaisesti, emme tiedä, mitä pitäisi tehdä ja suojata. Työkaveri on pelotellut kaamealla porauspölyllä, joka leviää koko asuntoon putkiremontissa. Googlaan vielä kerran, tuleeko pölyä sukituksessakin – ei pitäisi tulla. Levitämme silti keittiöön jotain epämääräisiä jätesäkkejä. Tyhjennämme tiskipöydän, vessan allaskaapin ja käärimme pesukoneen jätesäkkeihin. Täytämme vesipulloja jääkaappiin.

1. remonttipäivä, maanantai

Lähden töihin jo seitsemäksi, en näe remonttimiehiä. O kertoo, että ovikello soi jo 07:30. Kuka on keksinyt, että remonttimiesten työaika on 07-15, eikä 08-16, kuten muilla päivätöissä käyvillä ihmisillä? Omat työaikani ovat tietty mitä sattuu ja onneksi olen tällä viikolla aamu- enkä iltavuorossa.

Säätöä tulee siitä, että taloyhtiössä on juuri nyt päätetty vaihtaa myös lukot, mahtava ajoitus. Uusi avaimemme pitäisi käydä myös viereisen talon saunatiloihin, missä on väliaikaiset pesutilat, mutta eipä vaan ovi aukea. Seuraa soittelua isännöitsijälle ja laina-avaimen hakureissu.

Kun palaan iltapäivällä kotiin, ulko-oveemme on ilmestynyt lappu. ”Amme piikattava, solku vuotaa”. Mietin, onko ”solku” kirjoitusvirhe vai joku outo raksasana. Vessanpönttö on viety pois, tilalla on ällöttävä kolo lattiassa. Vessassa haisee *se*, ja ovikin on nostettu saranoiltaan. Keittiön allaskaapin ovi ja putket on irrotettu. Hanasta tulee vettä, mutta viemäriin sitä ei saa laskea, koska putkia ei ole. Raksamiehet ovat suojanneet vessan, eteisen ja keittiön lattiat paperilla.

Huomenna on ensimmäinen, 8 tunnin vesikatko. Enemmän haittaa on viemärin puuttumisesta.

Keittiössä ei ole sotkua. Huomenna alkaa ensimmäinen, 8 tunnin vesikatko. Enemmän haittaa on viemärin puuttumisesta.

Sisälle asuntoon on ilmestynyt etukäteen luvattu kuivakäymäläpytty, pienempi kuin luulin. Laitamme sen parvekkeelle, koska ei se voi olla sisällä lämpimässä asunnossakaan haisemassa. Parvekkeemme kaideseinä on onneksi korkea, sen piilossa voi kökkiä ilman, että alhaalta näkee. Ällöttää, ja joo, olen huusseista vieraantunut kaupunkilainen. Mietin kissaamme, joka joutuu aina kuopimaan hiekkalaatikollaan *sitä*.

L on remonttievakossa maalla, autuaan tietämättömänä muutosta ja viemäreistä. Kuva: Memi

L on remonttievakossa maalla, autuaan tietämättömänä muutosta ja viemäreistä. Kuva: Memi

2. remonttipäivä, tiistai

Lähden taas aikaisin. Eteisessä seisoo iso musta härveli ja irrotettu vessan allaskaappi. Vanha rotale, mutta sen joutuu vielä asentamaan takaisin, koska tässä vaiheessa tehdään vain putket. Muu kylpyhuone uusitaan vasta remontin 2. vaiheessa, noin vuoden päästä, samalla kuin vesijohdot, sähkölinjat ja tietoliikenneyhteydetkin. Kylpyhuoneremontti ei kuulu hintaan, mutta meidän täytyy se teettää. Ne, jotka ovat jo ehtineet remontoida kylppärinsä ennen putkia, eivät joudu turhaan maksamaan uutta täysremonttia.

Ammeen piikkaus tai joku muu mekkala alkaa kuulemma taas jo 07:30 kämpässämme. Menen töiden jälkeen uimahalliin, missä voin samalla peseytyä. Kun palaan kotiin, ammeen kylkeen on ilmestynyt reikä viemärin kohdalle. Mietin, miten sen voi muka paikata siististi siihen asti, kunnes amme puretaan vuoden päästä. Rakennuspölyä ei onneksi ole missään, mutta vessan lattian suojapapereissa on viemäristä levinnyttä ruskeaa tuhrua. Tajuan, että se on tietenkin *sitä*, mitäs muutakaan vessan viemäristä nousisi. YÄK!

Scheisse

Kylppäri on IUH. Päätimme uhrata yhden ruman lautasen haisevan viemärireiän peittämiseen pöntön paikalla.

Syömme kertakäyttöastioilta valmisruokaa, koska tiskata ei voi. Pesemme käsiä sankossa. Kuivakäymäläpytty täyttyy uhkaavan nopeasti, enkä aio olla se, joka tekee sille yhtään mitään.

3. remonttipäivä, keskiviikko

Menen vasta yhdeksäksi töihin ja pelkään, että raksaäijät ryysivät sisään ennen kuin ehdin pukea ja käydä parvekkeella. Viritimme etukäteen sitä varten verhot parvekkeen ikkunaan. Tänään ne menevät kuitenkin ensin toisiin asuntoihin.

Porat sirisee alakerrassa ja keittiön allaskaapin avoimesta viemäriaukosta tupruaa vähän pölyä. Peitämme sen sanomalehdellä.

Eteisen kalustus on nyt kasa tyhjiä muuttolaatikoita, kylppärin allaskaappi ja vessan ovi.

Eteisen kalustus on nyt kasa tyhjiä muuttolaatikoita, kylppärin allaskaappi ja vessan ovi.

Keittiön nurkassa on laskiämpäri nesteille, joita ei voi nyt kaataa viemäriin. Syljen sinne hammastahnavaahtoa ja ällötyn siitäkin. Taidan olla vähän vieraantunut eritteistä. Mietin, miten ennen on eletty, kun ei ollut viemäreitä. Viemäri, mikä ihana keksintö! Eipä ole ennen tullut mieleenkään.

Illalla en huomaa mitään uutta dramaattista. Remontti kai etenee nyt putkien sisällä. O kävi tyhjentämässä laskiämpärin pihalle. Enää kuusi päivää tätä, onneksi.

-Anne