Ravintola-arvostelu: La Morena on aidosti perulainen

Uusi aluevaltaus: ravintola-arvio. Savusuolaa-blogia pitävä kaverini Janica on jo filosofoinut oivasti siitä, kuka saa kirjoittaa ravintola-arvioita. Itse ajattelin päästä vähemmällä ja ihan vaan härskisti julistautua a) oman elämäni kulinaristiksi ja b) perulaisen ruuan ystäväksi. Perulaisesta ruuasta kirjoitin aiemmin täällä.

Arvosteltavana on alkuvuodesta avattu Helsingin ensimmäinen perulainen ravintola La Morena, Facebook täällä. Kävimme siellä kahden kaverini kanssa tässä eräänä sunnuntai-iltapäivänä, oikein pöytävarauksen kanssa, koska Nyt-liitteen arvio on jo ehtinyt ruuhkauttaa paikan.

La Morenan kuhaceviche. Lasissa ei ole viiniä, vaan chicha moradaa eli violetista maissista tehtyä mehua.

La Morenan kuhaceviche, jota ehdin sorkkia ennen kuvausta. Lasissa ei ole viiniä, vaan chicha moradaa, violetista maissista tehtyä mehua.

La Morena väittää olevansa Suomen ensimmäinen perulainen ravintola, mutta siinä heillä on vähän värikynää tai väärää tietoa. Joitakin vuosia sitten kävin nimittäin perulaisessa ravintolassa jossakin Kangasalan reunamailla autotarvikeliikkeen naapurissa. Kun ravintolan nimi oli Machupichu (sic, kirjoitusvirheineen) ja sijainti jokseenkin absurdi, ei ole kovin suuri yllätys, että kyseistä paikkaa ei ole enää olemassa.

La Morenankin sijainti on vähän yllättävä, hiljaisella asuinalueella Helsingin Niemenmäessä. Pöytävaraus oli silti tarpeen, koska ravintola oli lähes täynnä melkein kolmisen tuntia, jotka siellä istuimme. Tästä päästäänkin asian ytimeen: La Morena on aidosti perulainen niin hyvässä kuin pahassa.

Hora peruana, perulainen aika, on ilmiö, johon ei voi olla törmäämättä Perussa. Se tarkoittaa sitä, että aikataulut eivät pidä ja sovituista tapaamisista myöhästytään järjestelmällisesti puolesta tunnista kahteen. La Morenassa tätä autenttista perulaisuutta sovellettiin niin, että asiakas odottaa, vähän joka välissä. Se on harmi, koska myös ruoka on paikassa autenttista ja hyvää.

Odottelu alkoi jo ennen tilaamista, mutta onneksi saimme canchitaa kasvattamaan ruokahalua. Canchita on isojyväistä maissia, joka ei ”räjähdä” kuten popcorni, vaikka sekin paahdetaan öljyssä. Harmi kyllä, en ole löytänyt Suomesta sellaisia maissinjyviä. Pisteet La Morenalle vaivannäöstä, jos he tuovat ne Perusta asti.

Söimme kaikki alkupalaksi limellä kypsytettyä kuhacevicheä, 10 e. Jonkinasteisena Perun kansallisruokana se asettaa aina riman paikoilleen. Olen itsekin yrittänyt tehdä cevicheä Suomessa ja siltä pohjalta sanoisin, että La Morenan versio oli niin hyvää kuin siitä Suomen aineksista voi tehdä. Kuha on vähemmän rasvaista ja vähemmän mehevää kuin vaaleat merikalat.

Naudan sydäntä vartaissa, takana tacu tacu.

Naudan sydäntä vartaissa, takana tacu tacu.

Pääruuaksi otin anticuchoja, naudan sydäntä vartaissa. Perussa katukeittäjät myyvät niitä kärryistään. Liha oli herkkua paria sitkeää palaa lukuun ottamatta. Vartaiden kaveriksi oli majoneesia, jossa olin maistavinani huacatayn. Se on Perussa suosittu yrtti, latinaksi Tagetes minuta, jota sitäkään ei tietääkseni saa Suomesta. Annos 10 e, muistaakseni.

Toinen kavereistani tilasi seco de corderoa, pohjoisperulaista lammaspataa korianterilla, 15 e. Maukasta, ja lihassa näytti olevan autenttisesti myös sitkeitä kohtia. Huono vai hyvä asia? Vähän makuasia, mutta minusta lihasta saa ja kuuluu käyttää muutkin osat kuin pehmeät fileet.

Kolmas seurueesta on kasvissyöjä, jonka tarpeet oli huomioitu toisin kuin yleensä Perussa. Hän valitsi tacu tacun, paistettua riisiä, papuja ja kananmunatortillaa, 10 e. Ruokalajin kehittäjiksi sanotaan Peruun aikanaan laivattuja mustia orjanaisia, jotka tekivät annoksen edellispäivän tähteistä. Paistettu riisi oli maukasta, mutta minun makuuni vähän märkää. Toisaalta Perussa annos on usein ylirasvainen. Kaverini kaipaili annokseen kastiketta. Yleensä se tulee annokseen siitä, että kananmuna jätetään valuvaksi, mutta La Morena oli toteuttanut annoksen toisin.

Lammasta ja korianteria.

Lammasta ja korianteria.

Jälkiruokien tilaamiseksi saimme tosissaan vahdata tarjoilijaa pöytäämme. Sen jälkeen edessä oli vielä hyvä tovi aitoperulaista säätöä ennen kuin kaikkien annokset olivat pöydässä. Jälkiruokien värikkäästä esillepanosta tuli vähän lastenkutsufiilis, mutta estetiikka ei ehkä olekaan perulaisten eikä perulaisen ruuan ykkösominaisuuksia. Tilasin flan de lechen eli maitovanukkaan, 5 e.

Flan de leche värikkäine koristeineen.

Flan de leche tehdään uunissa.

Flanissani oli sopivasti suutuntumaa, ei siis mitään hytisevää höttöä. Tykkäsin, mutta olisin tykännyt vielä enemmän, jos se olisi tarjottu kuten yleensä, simppelin karamellisoidun kastikkeen kanssa.

Kokonaisuutena sanoisin, että La Morenan ruoka oli maukasta. Mitään fine diningia La Morena ei tarjoa, mikä on ihan hyvä juttu. Perulaiset ruuat ovat usein ”kotiruokatyyppiä”, herkullisia ilman turhaa hienostelua. Jos pitää tähdittää, annan kolme tähteä. Maut ovat siis melko kohdillaan, mutta La Morenan palveluun tarvittaisiin systemaattisuutta ja parempaa organisointia. Ne ovat muuten asioita, joita Perukin tarvitsisi noin niin kuin ylipäätään.

-Anne

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s