Kuukausi: marraskuu 2013

Mikä on kantakortti ja mistä sen saa?

Jos haluat selvittää yksittäisen sodankävijän vaiheet rintamalla:

1. Tilaa aivan ensimmäiseksi kopiot tutkimasi henkilön kantakortista.  Sotilaskantakortti on kaikista puolustusvoimissa palvelleista laadittu henkilötietolomake, johon on kirjattu mm. tarkat tiedot armeijan suorittamisesta, sota-ajan tarkat saapumis-, loma- ja kotiutuspäivät, joukko-osastot ja muutokset niissä sekä jopa yksittäiset taistelut, joihin henkilö on osallistunut. Kortista löytyy muutakin mielenkiintoista ja hyvin yksityiskohtaista tietoa, kuten rangaistukset, haavoittumiset, sairastumiset, ansaitut kunniamerkit sekä henkilöhistoriallista triviaa, kuten pituus, paino ja saappaan koko.

Aika on puraissut papan sotilaspassia. Paremmat ja tarkemmat palvelustiedot löytyvät kantakortista.

Aika on puraissut papan sotilaspassia. Paremmat ja tarkemmat palvelustiedot löytyi kantakortista.

2. Miten kantakortin saa? Kantakortti on kokonaan julkinen sen jälkeen, kun henkilön kuolemasta on kulunut 50 vuotta. Sukulaiset saavat kantakortin kokonaisuudessaan aiemminkin. Vaikka et olisikaan sukua, palvelustiedot ovat julkisia. Tilataksesi kantakortin, rekisteröidy arkistolaitoksen Astia-verkkopalveluun.  Tarvitset verkkopankkitunnukset tunnistautumiseen. Astia on melko sekava, joten tässä muutama vinkki sen käyttöön.

  • Pane luomasi käyttäjätunnus ja salasana heti muistiin, koska palvelu ei lähetä mitään vahvistussähköpostia, johon käyttäjätunnus jäisi muistiin.
  • Kun olet rekisteröitynyt palveluun, kirjaudu vielä sisään.
  • Toisin kuin voisi kuvitella, kantakorttia ei tilata kohdasta ”aineiston haku ja tilaaminen”, vaan kohdasta ”jäljenteiden ja selvitysten tilaaminen”.
  • Täytä lomake ”Puolustushallinnon henkilöasiakirjatilaus”. Jos olet sukua, täytä myös tiedot sukulaisuussuhteestasi tutkimaasi henkilöön. Ruksi kohta ”kantakortti”. Myös Lotta-palveluksesta voi tilata tietoja samalla lomakkeella.

3. Mitä kantakortin kopiot maksavat? Arkistolaitoksen hinnasto on sekin aika sekava, mutta esimerkkinä voin kertoa, että pappani kantakorttikopiot toimitusmaksuineen kustansivat reilut 16 euroa. Hinta vaihtelee sivumäärän mukaan. Kopiot tulivat postissa kotiin melko nopeasti.

4. Mitä hyötyä kantakortista on? Se antaa avaimet jatkotutkimukseen. Kun tiedät komppanian tarkkuudella, mihin joukko-osastoon henkilö kuului missäkin vaiheessa sotia, voit alkaa lukea tietyn komppanian pitämää sotapäiväkirjaa ja etsiä siitä tietoja sodankävijän vaiheista rintamalla.

Lisää sotapäiväkirjoista täällä.

-Anne

Mainokset

Mitä isoisä tai isoäiti teki sodassa? – Kansallisarkisto tietää

Miten selvittää yksittäisen sotamiehen tai lotan vaiheet rintamalla? Tämän kysymyksen kanssa pähkäilin joitakin vuosia sitten, kun aloin selvittää pappani joukko-osastoja talvi- ja jatkosodissa kirjaani varten. Netistä löytyi tuolloin apua laihanlaisesti, eivätkä nytkään löytyvät ohjeet ole minusta kovin selkeitä. Siksi jaan tässä vinkkejä, jotka toivottavasti helpottavat jonkun muun selvitysurakkaa.

Sukulaiseni olivat säilyttäneet papan sotilaspassin. Siitä oli apua, mutta se ei ole välttämätön eikä kannata jättäytyä sen tietojen varaan. Kansallisarkistosta löytyvä kantakortti kertoo sotilaasta enemmän. Kerron sen tilaamisesta omassa postissaan.

Sotilaspassin lisäksi minulla oli käytössäni papan sotakirjeet. Niissä ei ole paikannimiä, ja osoitekin oli ”salakoodattu” tiettyyn joukko-osastoon viittaavaksi kirjain- ja numerosarjaksi talvisodan loppupuolelta lähtien. Jatkosodan kirjeosoitteiden peitelukuja on mahdollista avata Pentti Kopsan kokoaman luettelon avulla, mutta parhaat ja tarkat tiedot löytyvät kantakortista.

Kun kantakortti on tilattu ja siitä selvinnyt tarkasti, mihin joukko-osastoihin tutkittava henkilö on missäkin vaiheessa sotaa kuulunut, voi aloittaa varsinaisen selvitystyön sotapäiväkirjoista. Osin jo talvisodassa mutta aivan erityisesti jatkosodassa jokaisen joukko-osaston tai ”yksikön” kuului pitää omaa sotapäiväkirjaansa sotatapahtumista. Hyvällä tuurilla niistä voi bongata jopa tutkimansa henkilön nimen. Rivisotamiehen tapauksessa se on harvinaisempaa – en löytänyt pappani nimeä. Nimi saattaa löytyä, jos sotilas teki erityisiä urotekoja tai jos päiväkirjanpitäjä oli poikkeuksellisen ahkera kirjoittaja. Päiväkirjojen sisältö siis vaihtelee kirjoittajan aktiivisuuden ja sotatilanteen vaikeuden mukaan. Tiukassa paikassa ei ollut aikaa kirjoitella. Yleensä päiväkirjasta käy ilmi ainakin se, missä ja milloin joukko liikkui ja mihin taisteluihin se osallistui.

Kuvakaappaus talvisodan jalkaväkirykmentti 40:n, 1. pataljoonan (I/JR 40) sotapäiväkirjasta Kansallisarkiston digitaaliarkistossa. Pappani taisteli 1/JR 40:ssä.

Kuvakaappaus talvisodan jalkaväkirykmentti 40:n, 1. pataljoonan (I/JR 40) sotapäiväkirjasta Kansallisarkiston digitaaliarkistossa. Pappani määrättiin 1/JR 40:een.

Oma kirjani ei olisi varmaan vieläkään valmis, ellei Kansallisarkisto olisi hiljattain digitoinut kaikki sotapäiväkirjat (jee!). Eli niitä voi lukea missä tahansa nettiyhteyden päässä.  Sotapäiväkirjoihin pääset käsiksi täällä. Voit myös käyttää digitaaliarkiston haku-toimintoa, mutta palvelun ohjeet ovat käyttäjän näkökulmasta surkeat. Huomaa esimerkiksi, ettet löydä joukko-osastoja lyhenteinä, vaan kantakortin ”JR 40” täytyy kirjoittaa hakuun auki ”jalkaväkirykmentti 40”. Sen jälkeen voit valita hakutuloksista oikean komppanian.

Vaikka enää ei tarvitse tarpoa Kansallisarkistolle tilaamaan ja selaamaan mikrofilmejä, päiväkirjojen parissa palaa tehokkaasti aikaa. Ne on tietysti kirjoitettu käsin ja digitoitu kuvina. Sinne siis tihrustamaan :).

Anne

Oulu. 13.12.1939

Laitan tähän näytteen kirjastani, josta kerroin edellisessä postissani. (En tykkää sanasta blogaus, joten päätin juuri luoda posti-sanalle tuollaisen uusmerkityksen blogissani.) Kirja alkaa siis pappani Onnin ensimmäisellä sotakirjeellä mummulleni Eevalle.

Sananen kieliasusta: Pappani osasi kai kirjoittaa ihan hyvin vuonna 1906 syntyneeksi maamieheksi, mutta välimerkeistä hän ei niin perustanut. Usein pisteet puuttuvat, enkä halunnut lisätä niitä tekstiin, kuten en mitään muutakaan tai ottaa mitään pois. Alkuperäinen kieliasu saa kirjeet näyttämään – melkeinpä kuulostamaan – Onnilta, Onnin sanoilta. Onni määrättiin talvisodassa Lapin ryhmään, ja hän kirjoitti Eevalle jo joukkojen koontipaikalta Oulusta 13.12.1939 näin:

Eeva hyvä.
Tänne tulimme eilen. Ja voimme hyvin emme tietä kuinka kauan
ollaan täällä ehkä muutama viikko rupesin jo nyt piirtämään
muutamia sanoja, että saatte tietää, että voin hyvin ruokaa täällä
on ei olisi tarvinnut ottaa evästä ollenkaan en ole täällä yksin täällä
on paljon miehiä niitä pyhäjärvisiä olen nähnyt paljonkin jos teillä
sattuu erikoista niin kirjoittakaa minä olen täällä isänman vartiossa
omalla paikallani. Nyt taijankin lopetta kun en tietä vielä muutakaan
kirjoittaa.
Monin terveisin Onnisi
Osoite
reservi Onni Kauranen
osasto Kahma[?]
Oulun postikonttori

KuvaOnni, ylärivien viides vasemmalta, oli sotaväessä Viipurissa vuosina 1927-1928.

Kirjassa on yhteensä vajaat 150 kirjettä Onnilta Eevalle. Niiden lisäksi kirjassa on toimittamiani kehystarinoita sodan kulloisistakin vaiheista, Onnin olinpaikoista, hänen joukko-osastojensa merkittävimmistä taisteluista ja joitakin anekdootteja myös kotoa Pyhäjärven Tapanilasta. Ensimmäinen niistä näyttää tältä:

TALVISOTA ALKOI
Sotamies Onni Kauranen kirjoitti ensimmäisen
lyhyen kirjeensä vaimolleen Eevalle, kun hän oli
vasta matkalla rintamalle. Kotiin jäivät Eevan
lisäksi vastikään vuoden täyttänyt esikoistytär
Kirsti sekä Onnin vanhemmat Hiski ja Stina.
Onni astui palvelukseen 14. joulukuuta 1939.
Talvisota oli alkanut jo muutamaa viikkoa
aiemmin, 30. marraskuuta, kun puna-armeija avasi
tulen Suomen puolelle varhain aamulla kello 06:50
Karjalankannaksella. Presidentti Kyösti Kallio
julisti sotatilan radiossa vielä samana päivänä
kello 13:30.

-Anne